Ystävä tilasi tyttärelleen lintupipon ja sitä tässä on nyt väkerretty sen mitä muilta hommilta oon ennättänyt. Huomenna lähtevät matkalle ja pitihän uusi hellehattu saada reissuun mukaan. Ihan mutu-tuntumalla tätä virkkasin ja sovittelin erään toisen nuoren neidon pääkoppaan, se olikin tuiki tärkeä apuväline, kiitos Emmi "pään lainasta". Välillä piti lainata Emmin lintu-pehmolelua ja välillä kurkkasin netistä miltä se tipi näyttää (kun ei ollut enää pehmolelua käytettävissä). No vihainen tästä ainakin tuli jos ei muuta...

lanka: Blend bamboo

koukku: 3.5

Nokka vaikuttaa turhan pitkältä, mutta saahan sitä sit jälkikäteen sinksata jos siltä tuntuu.

Perjantaina lähdettiin Merin kanssa hyvien ystävien luo Kotkaan ja olihan ihana viikonloppu. Teemana oli Kreikka, kreikkalaisen ruoan ystäviä kun kaikki olemme. Oli vähän muunlaistakin ruokaa, mutta pääasiassa maistelimme pieniä alkupaloja ja olipa ne hyviä. Kaikki huolet ja murheet jäivät taka-alalle loistavien herkkujen äärellä. Nam! Perjantaina illalla perille saavuttaessa meitä odotti suussa sulava korvasienikeitto joka oli viedä kielen mennessään! Korvasieniä en ollut aiemmin maistanutkaan, saispa niitä lisää! Lauantaina katsoimme töllöstä ohjelmaa Makumatka Kreikkaan ja tästä reissusta tuli sitten makumatka Kotkaan :D

Tässä onkin sitten suppilovahverokeitto kun korvasienikeitto unohtui kuvata, tätä söimme tänään.

Imam bayildi, sitä piti santsata lisää...

Uunissa paahdettuja kokonaisia valkosipuleja lorauksella hunajaa...kuva vähän epätarkka.

Kalmarirenkaita ja tzatzikia, valotus huono kun yömyöhällä näitä syötiin. Kalmarikin oli uusi makuelämys.

Ihanaa sitruunajuustotorttua ja Chai tea latte.

Ainakin artisokat, oliivit ja feta sekä ihana jogurtti-mysli-hunaja -jälkkäri jäi kuvaamatta, eihän sitä aina muistanut kuvata kun pää oli niin pyörällä ihanista herkuista! Niska/selkähieronta, taivaallinen ruoka ja terapeuttinen seura olivat just nyt ihan parasta mitä voi toivoa. On rikkaus omistaa näin ihania ystäviä. Kiitos iki-ihanasta viikonlopusta Tiina ja Matti sekä ihanat lapset Ida, Allu ja Emmi

Meidän Sokrun laskettu aika oli jo perjantaina, mutta heittähän ne usein juurikin sen kolme päivää. Eilen illalla piti käydä 21:45 tarkistuskäynnillä vielä ennen yöunia, sitten olisin noussut taas joskus yhden pintaan tarkistuskäynnille vaan toisin kävi. Sokru oli tosi levoton ja kipeän oloinen, niinpä kävin laittamassa enemmän vaatetta niskaan ja takas lampolaan. Puolen yön jälkeen alkoi selkeästi Sokrua ponnistuttamaan ja sieltähän kohta pilkistikin pienet sorkat. Noin 40 minuutin kuluttua ei ollut tapahtunut paljon edistystä, niinpä oli tartuttava puikkoihin tai siis paremminkin sorkkiin. Puhkaisin kalvot ja yritin froteepyyhkeen kanssa vetää karitsaa vaan eihän se liikkunut milliäkään. Oli raukka niin tiukassa että mua alkoi jo itkettää kun yksin siellä turasin. Onneksi oli lupa soittaa kasvattajalle vaikka keskellä yötä, jonka rauhoittavien sanojen jälkeen karitsa sieltä sitten saatiin maailmaan. Helppoa se ei kyllä ollut. Sokru nousi jaloilleen ja alkoi juosta ympyrää, minä karitsan jaloista kiinni pitäen. Kerran ote herpaantui ja siinä olikin sitten homma saada Sokru aloilleen ja vedettyä pieni ulos. Sokru huusi tuskasta ja minä vaan vedin! Aika järkyttävää... Lopulta sain karitsan vedettyä vaikka sen jalka napsahti, olin varma että se meni poikki, mutta ei sentään, joskus kuulemma nivelet tms. napsahtelevat eikä siitä ole vaaraa. Jotkut ihmisetkin tosin vetelevät sormiaan niin että ne naksahtavat, se on kamalan kuuloista! Karitsa syntyi 0:50 ja ajattelin sen olleen ainoa kun ei vähään aikaan mitään kuulunut. Vaan eipä mitään, 2:30 alkoi Sokru taas ponnistella ja painajainen toistui kun sieltä näkyi taas pienet sorkkien kärjet! Että mua hirvitti siinä vaiheessa! Eihän se sitäkään saanut ulos työnnettyä vaan kätilö hyppäsi jälleen kehiin. Uusi puhdas pyyhe ja eikun vetämään. Tämä tuli kyllä huomattavasti helpommin, sitten tulivat jälkeiset, onneksi... Lopputulos on se, että emä voi hyvin, kaksi komeaa pässikaritsaa voi hyvin, kätilönä toiminut ei niin kovin hyvin. Yö kun meni valvoessa, palellessa ja stressatessa, niin ei musta ollut aamulla töihin lähtijäksi. Vieläkin tuntuu pää ihan sekaiselta ja koko päivän on särkenyt päätä, tropeista huolimatta. Työtunnit täytyy vaan tehdä sisään, mutta en olisi voinut noita pieniä tonne jättää koko päiväksi, pakko siellä oli ravata muutaman tunnin välein tarkistamassa että kaikki on hyvin. Huomenna aamulla voin ehkä jo huokaista jos kaikki on siihen asti yhtä hyvin kuin nyt. Kohta saunaan, että saa tämän kylmän luista pois, sitten kunnon yöunet päälle, niin eiköhän huomenna taas elämä kirkastu.

Emä näyttää tyytyväiseltä lastensa kanssa. Kuva ylhäältä päin otettu.

Ollaan me vaan niin pieniä ja suloisia :)

Kohta me jo kirmataan niityllä! Tässä ollaan vasta 12 tunnin ikäisiä.

Molli on jo kotiutunut hyvin kuten kuvasta näkyy. Leikkivät jo Viirun kanssa jonkun verran, mutta edistystä varmaan vielä tapahtuu. Mollia kiinnostaisi kovasti, mutta Viirua taitaa vähän jännittää. Molli on kyllä melkoinen sirkuskissa...kiipeilyn mestari. Perjantain ja lauantain välisenä yönä kuului kamala räsähdys ja lasin helinää. Yhden keittiön kaapin päältä tipahti lasinen vati joka meni miljoonaksi sirpaleeksi. Toivottavasti vanha sanonta "sirpaleet tietävät onnea" pitää paikkansa. Lasinsirua ja pientä murua oli joka paikassa. Eilen Molli sitten näytti miten sinne kaapin päälle oikein mennään...käveli astiakaapin päältä verhotankoa pitkin sen kaapin päälle missä lasivati oli. Melkoinen trapetsitaiteilija! Viiru kun hyppää keittiön kaapin päälle (ei tosin sinne missä Molli kävi) niin menee ensin liesituulettimen päälle ja siitä hyppää kaapin päälle, vaan Mollipa hyppää suoraan työtasolta kaapin päälle, että sellainen loikkija ;)

Torstaina tulee kiva päivä, näen hyvän ystävän joka on tätä pipaa saanut odottaa liiankin kauan...se tuli kaulaliinalle kaveriksi. Arska tilasi ensin kaulaliinan ja sitten myöhemmin sille pipan kaveriksi. Eihän tätä toivottavasti enää tänä keväänä tarvita, mutta tulee se talvi taas kuitenkin jossain vaiheessa. Onpahan sitten pipa valmiina... Toivottavasti on mieluinen. Meri toimi taas mallina.

lanka: Sandnes alpakka, kaksinkertaisena

puikot: 3

Hirmu vauhtia nämä meidän vauvat kasvavat! Päivässä tulee sellaiset 200-300 g painoa lisää niin on se huima tahti. Nämä kuvat on 3 vrk iässä otettu, nyt vauvat ovat jo 8 päivän ikäisiä...ei meinaa itse pysyä perässä ;)

Mä oon hirrrrveän seurallinen kaveri :)

Meillä kävi iloinen joukko pieniä virpojia jotka toivat hienoja pajunvitsoja :) Tosin ne täytyy laittaa ikkunan väliin ettei kissat tee niistä selvää, enkä minä allergista kohtausta ;) No ilahduttavat ne ikkunan välissäkin ja tuovat väriä :) Viime vuonna ei käynytkään yhtään virpojaa ja Meri joutui uhrautumaan ja syömään kaikki suklaamunat, oli tästä varmaan kovasti pahoillaan ;) Näillä noidilla oli hienot kahvipannut jokaisella ja tulin oikein hyvälle mielelle :)

Vihdoin ne ovat täällä, kevään karitsat :D Särmä synnytti poikkeuksellisesti 28.3. päivällä ja eihän täällä ollut ketään vahtimassa, kaksi vauvaa oli jo maailmassa kun kolmas roikkui peräpäästä pää ulkona. Hengitti vielä kun ukko tuli kotiin, itse en päässyt paikalle ja se "pieni" reppana ehti kuolla ennen kuin naapurin isäntä tuli hätiin. Ihan kamala kohtalo pienellä, lyhyt ja tuskallinen elämä. Vaan minkä sille nyt mahtaa. Olin tosi surullinen, mutta nyt täytyy vaan yrittää iloita näistä kahdesta pienestä vikkeläjalkaisesta kaverista. Se kuollut olisi ollut kokoruskea pässi, sen takia jäikin jumiin kun oli niin iso, 4.4 kg! Pieni musta valkotukkainen uuhi ja vaalea ruskeajalkainen pässi jäivät siis eloon. On ne niin ihania kun loikkivat kuin kengurut. Särmä teki hienot lapset :)

Tässä ne nukkuvat vierekkäin.

Tässä ollaan äidin ruokakupilla ;)

Tässä ylpeä äiti Särmä :)

Vihdoin ja viimein Kristiina tuli takaisin kotimaahan ja toi mulle Espanjasta aivan ihania tuliaisia! Kiva kissakassi pääsi  heti kässäpussiksi ja on siis jo käytössä :) Kristiina ostaa aina niin järkevästi, tästä kissakassin tuotosta menee osa kodittomien kissojen hyväksi. Laukkupidike jos menee vaikka ulos syömään niin ei tarvitse pitää laukkua tuolinojalla tms. ja ihanaa Turronia! Tai ainakin oletan sen olevan ihanaa, vielä sitä en ole saanut maistaa, nyt on ankara dieetti päällä. No ankara ja ankara, eihän tässä nälkää ole tarvinnut nähdä, mutta herkut on ankarasti kiellettyjä. Sitten kun on muutama kilo pudonnut, saan vähän herkutellakin :) Turron joutui siis kaappiin odottamaan herkkupäivää. Kiitos Kristiina ihanista tuomisista :D

Pitkästä aikaa sain Buzzadorilta postia, tällä kertaa oli kokeilussa Liptonin pyramiditeet. Buzzaus on ihan kivaa kun pääsee testailemaan eri tuotteita. Se on siis Buzzadorina toimimista. Liptonin pyramiditeet on samanlaista teetä kuin irtotee, pyramidin muotoisesta pussista irtoaa parhaiten kuulemma aromit sen muodon takia. Vein töihin myös kokeiltavaksi näitä teelaatuja ja kovasti porukka tykkäsi. No olihan siellä yksi joka ei suostunut kokeilemaan kun ei pidä näistä pyramidipusseista, mutta muut tykkäsivät kyllä.

Viikko sitten haettiin meidän Viirulle kaveri. Äiti oli Mökön ja Tipsun kanssa viikonlopun meillä ja kun lähtivät kotiin, oli Viiru niin tylsistynyt että naukui jatkuvasti. Vähän aikaa oli hiljaa kun leikittiin ja taas hetken päästä se vonkuminen alkoi. Olin kyllä ajatellut jossain kohtaa ottaa Viirulle kaverin, mutta en tässä elämäntilanteessa. No, näin siinä kuitenkin kävi ja täällä ei enää vonguta. Molli on 9 kk ja käytin sen heti seuraavana päivänä eläinlääkärillä leikkauksessa, sai samalla rokotuksen ja loishäädön. Reppanaa kiusattiin heti kättelyssä, mutta ajattelin että sittenhän se on ohi ja saa olla sit rauhassa ja kotiutua. Ensin lymyili tietokonepöydällä ja ties missä, mutta oli näkyvillä kuitenkin. Kumpikaan ei sähissyt eikä murissut, mutta vielä ei olla ihan lähikontaktissa oltu. Nenät vastakkain jo sentään, mutta eiköhän täällä viikon päästä jo leikitä, toivon ainakin. Tänä aamuna Molli kävi nuuhkimassa mun varpaita ja sekin oli taas iso edistysaskel. Syökin jo silloin kun huvittaa eikä odota, että reitti on selvä kuten alkuun. Itsekseen leikkii paljon esim. leluhiirellä ja rentoutuu silmin nähden, mutta ei vielä aivan täysin. Kyllä sekin päivä varmaan kohta koittaa. Tervetuloa meille Molli

Hieman hämärä kuva, kamerassa näytti ihan hyvältä, mutta ei sitten enää koneella...

Ja tässä on pesutuokio.